Päiväkoti ja koulu Suomessa 2026: kattava opas Suomeen muuttaville perheille

1. Varhaiskasvatus ja päivähoito

Varhaiskasvatus on pedagogista toimintaa, ei vain lastenhoitoa. Sitä järjestetään kunnallisissa päiväkodeissa, perhepäivähoidossa ja yksityisissä palveluissa.

Kunnallisen varhaiskasvatuksen maksu määräytyy valtakunnallisen kaavan mukaan perheen tulojen, perhekoon ja hoitoajan perusteella. 1.8.2026 alkaen kokoaikaisen varhaiskasvatuksen enimmäismaksu on nuorimmasta lapsesta 335 euroa kuukaudessa (31.7.2026 asti 311 euroa), toisen lapsen maksu on enintään 40 % siitä (134 euroa) ja pienin perittävä maksu on 32 euroa; maksuprosentti pysyy 10,7 prosentissa perhekoon mukaisen tulorajan ylittävistä tuloista. Jos perhe ei toimita tulotietojaan, kunta perii enimmäismaksun.

2. Esiopetus kuusivuotiaana, perusopetus seitsemästä alkaen

Kaikilla 6-vuotiailla on vuoden esiopetus. Perusopetus alkaa yleensä sinä vuonna, kun lapsi täyttää 7 vuotta, ja kestää 9 vuotta vuosiluokilla 1–9.

Oppivelvollisuus jatkuu 18 vuoden ikään asti, ellei toisen asteen tutkintoa tai vastaavaa suoriteta aikaisemmin. Oppivelvollisuus on siis laajempi kuin pelkät vuosiluokat 1–9.

3. Mikä perusopetuksessa on maksutonta?

Esi- ja perusopetus, oppikirjat, oppimateriaalit ja työvälineet ovat maksuttomia. Jokaisena koulupäivänä on maksuton ateria.

Tarvittava opiskeluhuolto on maksutonta, ja myös koulukuljetus voi olla maksutonta, kun laissa säädetyt matka- tai turvallisuusehdot täyttyvät.

4. Miten koulupaikka määräytyy?

Kunta osoittaa yleensä lähikoulun kotiosoitteen perusteella. Muuta koulua voi hakea, mutta paikat ja kunnan säännöt vaikuttavat.

Uusille perheille oikea osoite ja kotikuntamerkintä DVV:ssä helpottavat oppilaan sijoittamista. Kouluikäisten lasten kohdalla kannattaa ottaa yhteyttä kunnan opetuspalveluihin jo ennen muuttoa.

5. Valmistava opetus ja S2

Jos uudella oppilaalla ei vielä ole riittävää suomen tai ruotsin taitoa perusopetuksen seuraamiseen, kunta voi järjestää valmistavaa opetusta. Tarkoituksena on vahvistaa kieli- ja koulunkäyntitaitoja siirtymistä varten yleisopetukseen.

S2 eli suomi toisena kielenä ei koske automaattisesti jokaista maahanmuuttotaustaista oppilasta, vaan se perustuu arvioituun kielen oppimisen tarpeeseen.

6. Uusi tukimalli 1.8.2026 alkaen

1.8.2026 alkaen opetuksen järjestäjät voivat tarjota valmistavan opetuksen jälkeen lisäopetusta tietyille ulkomailla syntyneille oppilaille, joiden suomen tai ruotsin peruskielitaito ei vielä riitä. Tuki voi kestää enintään vuoden ja liittyy perusopetukseen.

Samana päivänä tulivat voimaan myös oppimisen tuen uudistuksen jäljellä olevat säännökset. Kyseisessä erityisen tuen yhteydessä varhennettu oppivelvollisuus korvasi aiemman pidennetyn oppivelvollisuuden mallin.

7. Mitä uuden perheen kannattaa valmistella?

8. Uuden perheen koulutuksen tarkistuslista

9. Koulutus jäi kunnalle, toisin kuin terveyspalvelut

Vuoden 2023 uudistuksessa sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyivät hyvinvointialueille, mutta koulutus jäi kunnille. Ero on maahan muuttaneelle perheelle olennainen: terveysasemaa etsitään hyvinvointialueen sivuilta ja varhaiskasvatusta sekä koulua kunnan sivuilta. Sama perhe asioi kahden tahon kanssa ja kirjautuu kahteen verkkopalveluun, ja väärän sivuston selaaminen on yleisin viiveen syy.

Helsinki on poikkeus: se jäi hyvinvointialueiden ulkopuolelle, joten Helsingin kaupunki järjestää sekä sosiaali- ja terveyspalvelut että varhaiskasvatuksen ja koulun, ja helsinkiläinen perhe asioi yhden tahon kanssa. Espoossa ja Kauniaisissa terveyspalvelut tulevat Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelta ja Vantaalla Vantaan ja Keravan hyvinvointialueelta, kun taas koulutus on kaupungin vastuulla.

Oppivelvollisuus on ulottunut 18 ikävuoteen vuodesta 2021. Peruskoulun jälkeen nuoren on jatkettava lukiossa tai ammatillisessa koulutuksessa, ja toinen aste on oppivelvollisuuden piirissä maksuton. Kuusitoistavuotiaana saapuvan nuoren ei siis odoteta siirtyvän suoraan työmarkkinoille, ja kunnalla on velvollisuus seurata opintopolkua.

10. Oman äidinkielen opetus ja miksi sillä on väliä

Moni kunta tarjoaa viikoittaista oman äidinkielen opetusta; turkki, venäjä, ukraina ja arabia ovat yleisiä. Ryhmän syntyminen edellyttää riittävää oppilasmäärää kunnassa, joten sitä on pyydettävä kouluun ilmoittautuessa: jos kukaan ei pyydä, ryhmää ei välttämättä synny lainkaan ja perhe huomaa asian vasta kesken lukuvuoden.

Äidinkielen säilyttäminen ei ole vain kotona tapahtuvan viestinnän kysymys. Kasvatustieteellinen tutkimus viittaa siihen, että lapset, joilla on vahva ensikieli, oppivat uuden kielen nopeammin ja syvemmin, koska yhdellä kielellä vahvasti rakennetut käsitteet siirtyvät toiseen. Äidinkielen ylläpitäminen kotona siis tukee suomen oppimista eikä kilpaile sen kanssa.