Suomen sukulaisvierailun viisumi 2026

1. Reittejä on kaksi, ja sinun on tiedettävä kummalla olet

Sukulaisten tai ystävien luo suuntautuvassa hakemuksessa kaikki riippuu yhdestä kysymyksestä: kuka maksaa matkan? Vastaus jakautuu kahtia, ja aineiston muoto seuraa sitä. Jos maksat itse, riittää että liität vapaamuotoisen kutsukirjeen. Jos Suomessa oleva isäntä maksaa, kutsukirjeen sijaan liitetään sitoumus kulujen maksamisesta liitteineen.

Tämä ei ole pieni ero; se tarkoittaa kahta eri paperisarjaa, ja kun ne menevät sekaisin, aineisto jää puutteelliseksi. Yleisin virhe on se, että isäntä vastaa kuluista mutta aineistoon laitetaan vain kutsukirje. Toiseksi yleisin on päinvastainen: vierailija maksaa itse, ja silti otetaan turhaan kannettavaksi notaarin maksu ja viikkojen paperityö.

Yksi sääntö ei muutu kummallakaan reitillä, ja oppaan loppuosa kiertää sen ympärillä: vaikka isäntä maksaisi, sinulta odotetaan silti tietoja omasta taloudellisesta tilanteestasi. Isännän varallisuutta ei oteta huomioon, kun arvioidaan taloudellista tilannettasi kotimaassasi. Kutsu osoittaa vierailun aitouden; se ei osoita sidettäsi kotimaahan.

2. Kutsukirje: mitä kirjoitetaan ja mitä ei

Kutsukirjeellä ei ole virallista lomaketta; se kirjoitetaan vapaamuotoisesti eikä se vaadi notaarin vahvistusta. Sen sisältö on määritelty: isännän yhteystiedot sekä kutsutun nimi, syntymäaika, osoite ja passin numero sekä vierailun tarkoitus ja kesto. Yksityisvierailulla on suositeltavaa mainita, onko isäntä ystävä, puoliso vai sukulainen; tuo yksi lause muuttaa sen, miten aineisto luetaan.

Älä yritä liikaa kirjoittaessasi. Kutsu, joka kuvaa pitkästi isännän tuloja, omaisuutta tai halua 'kattaa kaikki kulut', ei korvaa sitoumusta kulujen maksamisesta, eikä sitä oteta huomioon hakijan omaa taloudellista tilannetta arvioitaessa. Hyödyllistä on konkreettinen tieto: kuka majoittaa kenet, missä osoitteessa, minä päivinä ja mistä syystä. Lyhyt kirje, joka osoittaa vierailun luonnolliseksi ja ymmärrettäväksi, on vahvempi kuin painokas.

3. Sitoumus kulujen maksamisesta ja sen liitteet

Jos isäntä sitoutuu rahoittamaan matkan omilla varoillaan, sitä varten on virallinen lomake, joka hänen on täytettävä. Lomake julkaistaan ulkoministeriön sivustolla ja allekirjoitetaan julkisen notaarin edessä, joka vahvistaa allekirjoituksen. Tämä lomake korvaa kutsukirjeen — niitä ei lähetetä yhdessä. Koska sen valmistelu vie useita päiviä, sen on oltava Suomen puolella valmis ennen kuin vierailija jättää hakemuksen.

Lomakkeeseen liitettävät asiakirjat on lueteltu alla. Ne osoittavat, että isäntä todella pystyy kantamaan kulut ja että hänellä on asunto, jossa vierailijan voi majoittaa. Puuttuva liite tekee koko lomakkeesta tehottoman.

4. Vierailijan omat asiakirjat: kutsu ei yksin riitä

Ulkoministeriö sanoo sen suoraan, ja se kannattaa toistaa: kutsu ei takaa viisumin myöntämistä. Useimmissa hylätyissä sukulaisvierailuhakemuksissa aineisto on itse asiassa vahva isännän puolella ja tyhjä vierailijan puolella. Arvioinnissa katsotaan, kuka olet, mitä tuloja sinulla on ja mikä syy sinulla on palata, kun vierailu päättyy.

Omalla puolellasi valmisteltavat asiat ovat siis samat kuin turistihakemuksessa: omalla nimellä oleva tiliote; jos olet työssä, työnantajan kirje ja myönnetty loma; jos opiskelet, opiskelutodistus; jos olet eläkkeellä, eläkepäätös. Näiden lisäksi tarvitaan paluuvaraus, joka osoittaa lähtösi olevan yhtä suunniteltu kuin tulosi, ja oleskelun keston kattava matkavakuutus.

5. Sukulaisuuden tai aiempien tapaamisten osoittaminen

Vierailun aitouden osoittaa se suhde, joka yhdistää sinut isäntään. Jos olette sukulaisia, se on helppo osoittaa: syntymätodistus, vihkitodistus tai väestörekisteriote näyttää siteen yhdellä paperilla. Jos asiakirjat ovat vieraskielisiä, toimita ne käännöksen kanssa; se, mitkä asiakirjat vaativat käännöksen ja laillistamisen, vaihtelee maittain ja kerrotaan osoitteessa finlandvisa.fi.

Jos suhde ei perustu sukulaisuuteen — jos vierailet ystävän luona — näyttönä ovat aiemmat tapaamiset. Passileimat, vanhat lentoliput ja asiakirjat, jotka osoittavat teidän olleen samaan aikaan samassa kaupungissa, kelpaavat kaikki. Jos vierailet henkilön luona, jota et ole koskaan tavannut, tämä puoli aineistosta jää luonnollisesti heikoksi; silloin lyhyt selvitys siitä, miten suhde on syntynyt, on parempi kuin ei selvitystä lainkaan.

6. EU-kansalaisen ja Suomen kansalaisen perheenjäsenet

Vapaan liikkuvuuden direktiivin piiriin kuuluvien EU-kansalaisen perheenjäsenten kohdalla säännöt ovat erilaiset ja edullisemmat. He voivat jättää hakemuksen joko viisumikeskukseen tai Suomen ulkomaanedustustoon, eikä viisumista peritä maksua. Direktiivin mukaan perheenjäsen on: puoliso; kumppani, jonka kanssa EU-kansalainen on solminut rekisteröidyn parisuhteen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla; alle 21-vuotiaat tai huollettavina olevat suoraan alenevassa polvessa olevat jälkeläiset sekä puolison tai kumppanin vastaavat; ja huollettavina olevat suoraan ylenevässä polvessa olevat sukulaiset sekä puolison tai kumppanin vastaavat. Koska asiakirjalista vaihtelee maittain, tarkista lista osoitteesta finlandvisa.fi.

Suomen kansalaisen ulkomaalaiset perheenjäsenet määritellään ulkomaalaislain 37 §:ssä: puoliso; henkilö, joka on rekisteröidyssä parisuhteessa Suomen kansalaisen kanssa; alle 18-vuotias naimaton lapsi, jonka huoltaja tai huoltajan puoliso asuu Suomessa; ja jos Suomessa asuva henkilö on alaikäinen, hänen huoltajansa. Sukupuolesta riippumatta avioliitonomaisessa suhteessa yhteistaloudessa elävät rinnastetaan aviopariin, jos he ovat asuneet yhdessä vähintään kaksi vuotta; kahden vuoden vaatimusta ei sovelleta, jos heillä on yhteisessä huollossa oleva lapsi tai jos on muita painavia syitä.

Jos tällainen henkilö haluaa jäädä yli kolmeksi kuukaudeksi, tarvitaan viisumin sijaan oleskelulupa, ja hakemus tehdään henkilökohtaisesti kotimaasta tai lähtömaasta, jossa oleskellaan laillisesti. Jos olet vapautettu viisumivelvollisuudesta ja aiot jäädä yli kolmeksi kuukaudeksi, voit hakea oleskelulupaa etukäteen edustustosta; hakemuksen voi jättää myös Migriin.

7. Yleisimmät virheet sukulaisvierailun hakemuksessa

Olemme nähneet nämä kaikki itse, ja jokainen niistä olisi ollut korjattavissa ennen hakemuksen jättämistä. Kaksi ensimmäistä ovat kalleimmat, koska ne jättävät aineiston puutteelliseksi jo alusta.

8. Mitä Suomessa olevan isännän pitää tehdä ja milloin

Sukulaisvierailun hakemuksessa puolet työstä tehdään Suomessa, ja useimmat viivytykset alkavat sieltä. Isännän puolen valmistelu kannattaa suunnitella takaperin vierailijan ajanvarauspäivästä. Jos kyseessä on sitoumus kulujen maksamisesta, notaariaika, palkkalaskelmien ja tiliotteiden hankkiminen, asuntoa koskevan asiakirjan saaminen ja kaiken toimittaminen vierailijalle vievät yhteensä useita viikkoja.

Käytännöllinen järjestys on tämä: vierailun päivämäärät keskustellaan ja lyödään lukkoon; päätetään, kuka maksaa; jos isäntä maksaa, lomake ladataan, täytetään ja varataan notaariaika; liitteet kerätään; allekirjoitettu lomake liitteineen skannataan tai lähetetään kuriirilla vierailijalle. Kun vierailijalla on ne kädessä, hän täydentää omat asiakirjansa ja menee varatulle ajalle. Kun isännän puolen paperit ovat puutteelliset, vierailijan varattu aika menee hukkaan eikä maksua palauteta.

9. Maksut, aikataulut ja mitä tehdä kielteisen päätöksen jälkeen

Vierailuviisumi on sekin Schengen C -viisumi; maksu on 90 euroa, 6–11-vuotiailta lapsilta 45 euroa ja alle 6-vuotiailta maksuton. Vapaan liikkuvuuden direktiivin piiriin kuuluvilta EU-kansalaisen perheenjäseniltä ei peritä maksua. Viisumihelpotussopimuksen maiden kansalaiset maksavat 35 euroa. Hakemuksen voi jättää enintään kuusi kuukautta ennen vierailun alkua ja käsittelyaika on 15 päivää; se voi venyä, jos hakemus vaatii tarkempaa tutkimista.

Kielteisen päätöksen jälkeen sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Useimmiten puuttuvan asiakirjan täydentäminen ja uusi hakemus on nopein ja halvin reitti — erityisesti silloin, kun perusteena on, ettei matkan tarkoitusta ja olosuhteita ole perusteltu riittävästi tai ettei riittäviä varoja ole osoitettu, sillä puute on yleensä yhdessä asiakirjassa. Jos katsot päätöksen olevan lainvastainen, voit 30 päivän kuluessa vaatia ulkoministeriöltä kirjallisesti, suomeksi tai ruotsiksi, oikaisua 255 euron maksulla; jos lopputulos on kielteinen, valitus menee Helsingin hallinto-oikeuteen 30 päivän kuluessa 310 euron maksulla.